Mansikoita Zabaglione-kastikkeessa
“Mansikat ja lime, ne yhteen soppii…” voisi lallatella tässä kohdassa. Kesällä tuntuu, että kaikkien jälkiruokien yhteinen nimittäjä on mansikka. Ainakin meillä. Mansikoita ja jäätelöä, omatekoista mansikkajäätelöä, basilikamansikoita (jotka “joudun” syömään yksin, heh ), mansikoita ja shampanjaa (öh, lue:kuoharia. Ja sitäkin h-a-r-v-o-i-n!) Sitruunakin on kokeiltu. Tätä kokeilin viikonloppuna:
Mansikoita Zabaglione-kastikkeessa 4:lle
- 4 kananmunan keltuaista
- 5 rkl tomusokeria
- 4 rkl valkoviiniä
- ½ limetin kuori
- 2 limetin mehu
- mansikoita tarpeeksi
Kaada kattilaan vettä ja kuumenna kiehuvaksi. Käytä kattilaa vesihauteena.
Sekoita lämpöä kestävässä kulhossa kaikki zabaglionen ainekset. Aseta kulho hiljalleen kiehuvan veden päälle höyryyn ja vatkaa jatkuvasti, kunnes zabaglione on ilmavaa. Älä kuumenna liian kuumaksi. Jos kastikkeen lämpötila nousee yli 85 asteen, siitä tulee munakokkelia.
Kun kastike on valmis, ota kulho pois kattilan päältä ja jatka vatkaamista, kunnes kastike on jäähtynyt.
Jaa marjat neljään tarjoilukulhoon ja kaada päälle zabaglionea. Nauti heti. Marjoja tietysti kauden mukaan, olisipa ollut mustikoita pakkasessa lisäksi.
Aitoon zabaglioneen käytetään Marsala-viiniä, eikä ollenkaan limeä. Mutta voi että maistui hyvältä tämä lime-versio mansikoiden kanssa!
Enkä minäkään keksinyt pyörää uudestaan, kiitokset tästä reseptistä menevät Ruotsiin Tinalle. On se tyttö vaan mainio kokki.
Kuvatabblo samoilla kuvilla löytyy täältä.
En ole kokki enkä leipuri, mutta hyvältähän tuo näyttää. Sitten vinkvink! Jos joskus haluat oikein shamppanjalla nautiskella, niin Alkon valikoimissa taitaa olla parikin 0,2 litran pulloa, eikä niihin mene koko omaisuutta. Taitaa olla kahdeksan euron paikkeilla se halvempi. Hemmottele siis joskus itseäsi!
Jiihaa! Nyt alkoikin juhlat, kiitos, Lasse
Ihana Tina, ihana Krisu, ihanat mansikat! Mieki haluun. Mulla tosin on raparperijuustokakku jäkärissä hyytymässä, siihenhän kävisi mansikat pinnalle..
Ja minun nöyrä (köyhä) mielipiteeni on, että epsanjalaisista Cavoista löytyy shamppanjan voittajia vaikka muille jakaa! Halvimmasta päästä Freixenetin ihana mattamusta pullollinen Cordon Negro Brut.
Viisi kiloa mansikoita odottaa pöydällä, ei puutu kuin zaba…zabaglione, jota ei ole kukaan vielä mulle älynnyt tarjota. Pitää siis ryhtyä itse toimeen, kiitos ohjeesta.
Hieno tuo sun uusi kuvasysteemi, jonne saa tehtyä oikean jutun. Herkulliset kuvat!
Hanna,
Äkkiä viinivaahtoa tekemään siitä, hus!
Cava on parempaa kuin kotimaiset kuoharit, totta, totta. Mutta on aito shampanjakin aika hyvää…
Katriina,
Tuon zabaglione-tabblon kautta pääsee tutstumaan koko tuotantooni siellä, jos haluaa. Mietin pitkään, linkitänkö sen.
Kiitos. Oikeastaan olen tehnyt noita tabbloita jo 71, heh. Liityin sinne lokakuussa -07. Mutta sielläkin kiertävät samat kuvat, niistä vaan voi todellakin tehdä kertomuksia.
It looks very tasty and refreshing! Perfect for summer time.
Siis onnistuuko tuo ihan tavalliselta kotikokkaajaltakin tosiaan? Olen reseptiä joskus katsellut – suurella kunnioituksella ja vesi kielellä, mutta jokohan uskaltautuisi kokeilemaan…:)
Sara,
Thank you, it was deeeelicious!
Inkivääri,
Olen kyllä aivan tavallinen kotikokkaaja, enkä ollut tuota soosia tehnyt koskaan aikaisemmin. Muistat vaan vispata sitä, että kuohkeutuu ja sen kyllä huomaa, koska se alkaa “paksuuntua” sopivasti. Siinä vaiheessa itse nostin vatkauskulhoa vesihöyrystä ylemmäksi (koko ajan vispaten, toki) ja taas hetkeksi takaisin, että sain mielestäni sopivaa. Minusta tuon tekeminen oli yllättävän helppoa, rohkeasti vaan vispilöimään.
Niin kesäisen herkullisia nämä sun kuvat!
Mansikoista mereen
“Olen kyllä aivan tavallinen kotikokkaaja.” Pah, Krisu! Sinä kylläkin olet kaukana tavallisesta kotikokkaajasta. “Löysin” Sinut nelisen vuotta sitten asuessani kotirouvana ulkomailla, jolloin oli aikaa ihmetellä internetin ihmeellistä maailmaa. Joten vuosia Sinun kokkailujasi lukeneena sanoisin, että kotikokkaaja ja Sinä painitte eri sarjoissa
Palasin juuri parin viikon purjehdukselta Ahvenanmaalta ja harmittelin upeita punaisia kallioita ja jäkäläisiä kiviä kuvatessani, etten ole käynyt mitään digikuvauskurssia. Kyllä niissä maisemissa kelpasi kuvata. Onnistunein oivallukseni oli kuvata kolmen pienen poikani ruskettuneita sääriä, kun he seisoivat rivissä kalliolla taustana vain meri.
Luin Alkemistin veneessä ja siinähän kuvataan, miten autiomaa hiljentää kulkijan. Täytyy sanoa, että meri tekee saman. Varsinkin kun purjehtii, jolloin ei kuulu muuta kuin veden ja tuulen kohina sekä lokkien kirkuna.
Kiitosta, sammakko!
Vuorivaahtera,
) Mistä löysit? Kun en minä raukka ole netissä eväistäni kirjoitellut vielä kolmeakaan vuotta? Ruokapäiväkirjanpidon aloitin karppipalstalla lokakuussa -05. Luuletkohan minua joksikin toiseksi vai menevätkö vuodet sekaisin? —- Alkemisti on hieno kirja, pidän kyllä kaikista Coelhon kirjoista, ei sen puoleen. Kun laitan silmäni kiinni, voin kuvitella, millaista sinulla on ollut, vaikken itse olekaan päässyt purjehtimisesta nauttimaan. Missä poikiesi ruskeita sääriä voi ihailla? En vieläkään tiedä blogisi osoitetta…
No höh… olen olen!! Kiitos kumminkin, pitänee rintaansa röyhistellä, kun ilman koulutuksia olisin mielestäsi muutakin kuin kotikokkaaja.(Joka siis oikeasti olen.
Aaaa, ja muuten, kirjoistakin oppii paljon kuvaamisesta.
No, sieltä karppipalstalta ja vuotta en muista niin tarkasti. Sinun lisäkseksi siellä oli tuolloin muitakin armottomia sanankääntäjiä. Välillä sai nauraa vedet silmissä.
Ei ole omaa blogia, häiriköin välillä Sinun blogiasi, jos sopii.
Nyt lasten vaatteiden pakkaaminen odottaa, sillä matkustamme koko perheen voimin kaalimaahan.