Eli kukkapenkin rehotusta kuvina. Tänä kesänä, vaikka onkin sateista ja aivan yllättävän kylmää, maailma ja maisema näyttää paremmalta kuin muutamana edellisenä kesänä. Vihreältä ja kotoiselta. Rehevältä.
En minä niistä superkuivistakaan kesistä pidä, oliko se toissa vuonna, kun koivutkin huusivat hätäänsä ja kellastuivat veden puutteessa jo heinäkuussa.
Peurankello:
Köynnösruusu kukki piilossa ja maata myöten. Kun ei sillä reppanalla ole käpäliä eikä kärhöjä, millä se pitelisi mistään kiinni. Hain sunnuntaina Pinsiön Taimistolta ensiavuksi valkoisen puisen haitariritilän, jonka naulasin tänään aitaan kiinni. Kalastajalangalla sidoin ruusut ristikkoon, toivottavasti eivät kuristu kuoliaiksi. (Pinsiön puutahan yhteydessä on erittäin mukava ja mielenkiintoinen Antiikkikahvila Pehtoori, jossa saa ihan tummapaahtoista Presidentti-kahvia juodakseen. Siellä käyn mielelläni muutenkin nuuskimassa, vaikken mitään ostaisikaan.)
Tämähän ei ole minkään sorttinen ruusu, ystäväni tiesi sen olevan jalopähkämö. Viimeinen kuva on kyllä köynnösruususta:
This is a beautiful combination of colors…red, purple and brilliant green, against the white.
Thank you, Sara. I planted the rose (climber rose? don’t know how you say it in English) last summer and it survived well from the winter. I hope it will cover the white fence in few years. We have lots of rain this summer so everything is so green this summer. Everybody is hoping now more hot and sunny days in June.