Pihassamme oli alun perinkin valkoiseksi maalattu ristikkoseinämä, semmoinen köynnössäleikkö. vähän huonokuntoinenhan se jo on, mutta olen päättänyt, että se on vaan muodikkaasti ränsistynyt ja sitä kautta romanttinen. Alhaalta on alkanut jo riukujen mätäneminen, mutta kun siinä on kaksi loistavasti viihtyvää kärhöä, halusin niitä lisää. Eri värisiä ja mieluiten eri aikaan kukkivia. Toiveeni kuultiin.
Paikasta kraapittiin ensin pois joku aluskasvi, joka leviteltiin siihen takaisin kasvamaan kärhöjen istutuksen jälkeen. Tuntuvat ainakin ne vanhat siniset clematikset pitävän siitä juurillaan. Säleikkövilliviini, joka aiemmin jakoi säleikön kahden kärhön kanssa, poistettiin kokonaan. Annoin sen ystävälleni, minulla kasvaa villiviiniä muualla tarpeeksi ja naapurista tulee seinää pitkin lisää.
Kannattaa kiinnittää huomiota työnjakoon, kohta 72-vuotias mummu kuokkii, kaivaa ja lapioi, minä hoidan raskaat kamerahommat, haha! (No ei nyt sentään ihan 
)
Yksi alppikärhö: sinivioletti alpina ja keltainen tangutina onkin kiinankärhö *edit 30.6.*. Muita ihanuuksia: Pari valkoista, Madame Le Coultre ja montana Grandiflora. Sitten vielä punakukkaiset Ville de Lyon ja Piilu (josta heti kysyin, että onko kirotudsvihre? hyi minnuu! ) Nyt sitten vaan odotellaan ja ihmetellään ainakin talven yli, että kestävätkö ne tuossa.
Kärhöseinä, siitä tulee varmastikin upea. Kun asuimme Suomesta parisen tuhatta kilometriä lounaaseen, pihallamme kasvoi aivan upea clematis armandii. Se peitti täydellisesti puutarhassa jököttävän öljysäiliön, kukki suurin valkein vuokkomaisin kukin ja vahamaiset pitkulaiset lehdet pysyivät talvellakin. Googlasin kerran ja mtv:n puutarhasivuilla klematikseni mainittiin tyyliin saattaa selvitä Suomen talvesta tai sitten ei
Työt kutsuvat. Hankin eilen ne 44 tainta ja kaksi puuta. 34 on vielä istuttamatta ja ne puut.