Valokuvatorstain 93. aihe on “sattumalta”.
Jos 12-vuotias kokeilee äidin föönaamiseen tarkoitettua pyöröharjaa joutessaan märkään tukkaansa ennen kuin levittää siihen edes hoitoainetta, voi äiti 45 minuutin tuskaisten irrotteluyritysten jälkeen sattumalta joutua käyttämään saksia. Vaikka tukkaa olisi huolella kasvatettu (myös hoidettu ja tasattu!) hevarimittaan jo kolme ja puoli vuotta.
Voi itku!
Joskus harjakihartimen pyöröharjaa ei tahdo saada irti edes kymmensenttisestä tukasta, kun oikein hankala aamu sattuu eteen. Silloin tulee mieleen samanlainen ratkaisu, pääsisi ainakin lähtemään.
Sattuma ja ikävä sellainen, hiuksista suuri osa föönissä. Uusi kasvatu tai uusi lookki.
Eipä sillä läheltä piti tilanne on ollu joskus itsellänikin, kiireessä.
Voi kun tutulta kuullostaa ja näyttää. Lapsen hius on vielä niin hentoa ja erilaista kuin aikuisen. Meilläkin lensi eräänä päivänä juuri tuon näköinen harja roskiin kun ihan KAIKKIEN hiukset jäi siihen kiinni, märinä ja kuivina..
Varma|an harmitti tosissaan
Voi harmitus!
Kurja juttu. Nuorta rokkaria ei varmaankaan lohduta juuri nyt se, että tukka onneksi kasvaa koko ajan.
Kamala tilanne. Sietääpä itsenikin varoa moista harjaa.
Oh dear! Did someone get her hair tangled up in the hairbrush? It looks like the hairbrush won the battle!
Kiitokset myötätunnosta kaikille. Olemme toipuneet (= mutsin toiveista huolimatta ei tullutkaan kevyttä lyhyttä mallia vaihtelun vuoksi. Muuten pitkä, mutta toisella puolella päätä roikkuva outo “joku”. *huoks*)
Sara,
) hairbrush after 45 min. battle. There was a lot of crying and pain and I did the best that I could but nothing helped but the scissors.
My son lost the battle with (MY!
Aikoinaan jo opin kokemuksen kautta, että kaikenlaiset puolikkaatkin versiot tukasta voivat olla in. Se on varmaan jo ihan cool. (Mutta kyllä sitä selvästi tuohon harjaan menikin. Hyvä kun ikuistit)
Tänään näkyy varmaan monenlaisia muitakin mittumaaritukkia.
That exact shade of red hair can be found in my own family; our parents did not have red hair, and my sister and I did not pass it on to our kids. Perhaps the next generation will have it again!
Apuva, mikä kasa tukkaa… Onneksi sentään kasvaa takaisin, vaikkakin tuskaisan hitaasti…
Sari,
Niinpä, onneksi kasvaa takaisin.