” Jo joutui armas aika…” on Valokuvatorstain 92. haaste.
Jutustelu
kuva
Tagit
arki asuntomessut elämä food hömppä haaste ihan pihalla ilot iMac iNyybi järvi juhla juhlat keltainen kesä kevät koira kokkaus kukat kuvankäsittely kuvat lapset leivonta loma luonto muutto opettelu perhe photo piha resepti ruoka rutina sälä sininen suru testit valitus valokuva Valokuvatorstai valokuvaus vappu vesi wannabe ystävätArkisto
- elokuu 2008 (14)
- heinäkuu 2008 (16)
- kesäkuu 2008 (22)
- toukokuu 2008 (29)
- huhtikuu 2008 (25)
- maaliskuu 2008 (11)
- helmikuu 2008 (11)
- tammikuu 2008 (22)
- joulukuu 2007 (23)
- marraskuu 2007 (14)
- lokakuu 2007 (24)
- syyskuu 2007 (23)
- toukokuu 2007 (2)
Aiheet
Ethän käytä blogini kuvia ilman lupaani.
Kuvat suurenevat klikkaamalla, useimmiten.


Aah! Ylihuomenna päästään vihdoin veisaamaan suvivirttä ja sitten laitumille!
Keväinen meininki tuolla.
Hieno visuaalinen ilme näillä bailuilla, kevään huippukohta todella!
Itse halusin aina takariviin huulia heiluttamaan.
60-luku palautuu itselle mieleen ja kolmen kuukauden mittaiset kesälaitumet.
Mukavat muistot tulee mieleen
Joukon keskikohdilla oleva poika on vakavailmeinen, ei laula, kuin allekirjoittanut aikoinaan 
Suvivirsi soi kirkkaana korvissani kuin
mustarastaan laulu korvissani
Tosiaan joku on jaksanut miettiä värimaailman näihin juhliin kohdalleen, keltaista ja liilaa. Kovin on keväinen tunnelma, ihanat vaatteetkin lapsilla.
Voi kun ihmiset viitsisivätkin pukeutua (pukea lapsensa), eikä aina sitä farkkua. Siskon kanssa jo aikoinaan harmiteltiin, että kun itse laittaisi mielellään esim. koulun tapahtumiin vähän pidemmälle ajateltuja asuja, niin muut olivat tylsiä ja tulivat samoissa kamppeissa kuin muulloinkin. Sellainen latistaa! Edes naamiaisiin tai teemajuhliin kaikki eivät pukeudu. Vähän karnevaalia pitää aina olla! ü
Kuvavalinta tuo suodastaan äänimielikuvan suvivirrestä.
Pankin talkkarin kanssa täsmälleen samaa mieltä.
Joskus tulee mieleen, että kun ihmiset valittavat, että kaikki on aina niin tasapaksua, niin kai se vähän johtuu omastakin asenteesta. Jos ei viitsi tehdä edes juhlasta juhlaa niin ei sitten
Kiitokset kommenteista. Kuva olikin uunituore, keskiviikkona olin kaksosteni kevätjuhlissa, joista kuva on. (Torstaina kuuntelin rehtorin puheen toiseen kertaan Isoveljen kevätjuhlissa, haha!)
Olen samaa mieltä Pankin talkkarin ja neulekirpun kanssa siitä, että juhlakäyttäytymistä ja ennen kaikkea siihen pukeutumistakin pitää ja voi opettaa jo koulun tilaisuuksista lähtien. Siinä on kuitenkin pari muttaa matkassa ainakin näin kolmen pojan äitinä.
Yksi on juhlakengät. Jäävät armotta pitämättä. Kallis investointi kerran vuodessa (x3!) Hulluinta on vielä se, että yleensä koulun juhlasalissa hipsitään sukkasillaan, vaikka olisi mitkä nappaspatiinit matkassa mukana. Olen siis lakannut ostamasta juhlakenkiä pojilleni.
Mitä muuhunkin vaatetukseen tulee, niin pojat ovat hankalia. Tarhassa vielä riehutaan mirrit kaulassa, mutta isompana ei tule kuulonkaan! Vai vielä juhlahousut? Hyvä, kun saa puhtaat ja siistit farkut niille jalkaan niiden iänikuisten rähjäverkkareiden sijaan, kuulkaas. Farkut omalla pojalla voivatkin näyttää oman äidin silmään yllättävän juhlavilta.
Siistit uudet paidat sen sijaan niille vielä saa päälle, huh!
Mirristä kaulassa tuli mieleen toinen kaksosista vissiin 4-vuotiaana. En löytänyt tarhan joulujuhlaan mentäessä keväisen muuton jäljiltä mistään sitä pussia, jossa pikkuiset kravatit ja mirrit olivat. Yritin ehdotella, että josko nyt mentäisiin ilman. Huusi pää punaisena minulle tämä miehenalku:
-Minä olen herrrrasmies!
Pakkohan se ravattipussi oli etsiä sitten.
Joo, olen kyllä kuullut, että pojat ovat hankalampia. Ja varsinkin nahkakenkien kanssa! Meillä kun on ollut aina tätä tyttösakkia, pukeutuminen on ollut vain kivaa..ü
Saa nähdä, kun tuo nuorimmainen, nyt kolmevuotias, tuosta kasvaa. Nythän se pukee vielä prinsessamekkoa tyttöjen perässä ihan kilpaa ü
Hieno otos.
ILMOITUS!
Koska tässä lähiaikoina siirryn taas tunturiin ja
GPRS-yhteyden varaan, niin ilmoittelenpa, että
käyn kyllä Runo- ja Kuvatorstain tuotokset aina
katsomassa, mutta jätän kommentoimatta koska
yhteys on niin toivottoman hidas. Tämä on tätä.
Yritän vastata pari-kolme kertaa päivässä niihen
kommentteihin joita joku saattaa mulle jättää.
Syksyllä kun palaan tasaiselle, homma jatkuu
sitten entisellään.
Hukkalasta, susi
Tässä on kunnon suvijuhlatunnelmaa!