Tuntuu kuin silmäni näkisivät pelkkiä kukkia kuvattaviksi. Vahdin kielojen kehitystä siinä yhdessä paikassa, josta kuljen ohi, kaikkihan nyt sen paikan tietää, heh. Rantapuskien keltakurjenmiekkojen venymistä täyteen pituuteen kyttäilen myös, kukkiahan niihin pitää vielä hetki odotella. Ja tänään sekin sitten tapahtui: polvistuin suoraan koiranpaskan päälle, jippii!
Tässä kuitenkin tämänpäiväistä satoa osa I, enempää en ehtinyt käsitellä ja kiillottaa julkaisukuntoon, pitää töihin vielä illaksi ja sitä ennen ehtiä puuhata vielä vaikka mitä.
Voikukkaa ei kai kukaan halua pihaansa, mutta kyllä se on iloinen veijari ojan pientareella, niin kirkkaan keltainen, että
aurinkokin voi kadehtia.
Valkovuokkoja on vielä runsaasti monin paikoin ja minun kielopaikkani on niin varjoisassa notkelmassa, että ei vielä
vähään aikaan saa kunnollisia kuvia.
* * * * * * *
Ensimmäinen aho-mansikka kukki. Tai tuskin ensimmäinen, mutta ensimmäinen, jonka huomasin.
* * * * * * *
Omenankukkia lopuksi.
Kaikki kuvat pienimmästä suurimpaan suurenevat klikkaamalla.
Jutustelu