Viikko lähempänä kesää ja lomaa, mahtavaa! Miten tuntuu, että nyt menen kieli vyön alla akselilla koti-työ-kauppa-koti-työ-koti. Siihen väliin vielä pakolliset lasten piiskaukset ja koiran pissitykset. Mummu oli viime viikolla jelppimässä, karsi (taas!) kukkapenkkiä ja laittoi multaan uusia alkuja. Keitti ruokaa ja pisti takkutukat illalla töissä ollessani nukkumaan, en siis tarvinnut exää lapsenlikaksi yhtenäkään päivänä. No, ensi viikolla joutuu tulemaan joka ilta.
Viimeiset soittotunnit viime viikolla, partio loppui jo edellisellä viikolla. Luokkaretketkin on jo käyty, tuplailo oli Hämeenlinnassa perjantaina eli siis eilen ja Isoveli kävi Helsingissä luokkansa kanssa jo edellisellä viikolla.
Viikko ja kaksi päivää vielä matalalentoa sitten alkaa loma!
Eilen ehdin kuitenkin hiukan shopata. Mm. vaatteita, jee. Miten se sitten aina friskaakin niin kivasti, shoppaus? Oli kyllä tarkoitus vaan vähän uusia alusvaatepuolta ja etsiä jotain tuleviin yo-juhliin, joihin olemme kutsutut, mutta kun se “jotain” on aina niin kovin epämääräistä. Tiedän ja tunnen makuni ja jos se “jotain” ei kävele suoraan vastaan ja jotain muuta ehtii sovittaa ennen sitä oikeaa jotainta niin hupsista vaan.
Eiliset muut jotaimet:
- Miehen syntymäpäivälahja (ähhähää, enpäs kerro, luet tätä kumminkin
! ) - maastokengät vai mitkälienee haikkingit. Aigle- merkkiset ja kolmasosa normaalihinnasta. (ainoa järkevä ja edullinen ostos, btw)
- fleece-takki, suklaanruskea. (Harkitsin pitkään pinkkiä, mutta olisin näyttänyt se päällä porsaalta)
- tuulitakki, suklaanruskea (hylkäsin lehdenvihreän. Nykyään aina rähmötän jonkun koirankakan kaverina maassa, kun kuvaan )
- kesäpaita. No tämon pinkki!
Aigle-merkkisiä olivat vaateostokseni kaikki. Housuja pitää mennä ehdottomasti samaan paikkaan sovittelemaan, nyt en ehtinyt. Näytti kyllä vahvasti siltä, että niin ovat sikistettyä mallia, että mun ahterini ei mene kuin kirveen jäljiltä niihin.
Ja niiden mokomien klohmaattoreiden, jotka lojuivat kaupan ulkopuolella korissa sisäänvetotarjouksena, pistäydyin puotiin vähän vilkaisemaan, mitä muuta siellä on ja olihan siellä, ou nou!
Onneksi siellä oli myös paljon sellaista, mitä en suin surmin pistäisi päälleni, en ainakaan tällä nykyisellä rehevöityvällä vartalonmuodostuksella. Meinaan, täytyy se nyt joku roti olla tai edes vähän realismiin viittava itsetuntemus noin ulkonäöllisessä mielessä tässä tapauksessa. (Rahapussin sisällön rajoitusten tuntemus ei myöskään olisi minulle pahitteeksi, toisinaan…)
Asiaan: Näin itseni nyöritettynä country-tyyliseen liiviin, tiedätte, semmoiseen kansallispuvun yläosaan, sen lisäksi puettuna puhvihihaiseen rimpsukaula-aukkoiseen paitaan ja kukkaketohameeseen, semmoiseen kellohelmaan runsain röyhellyksin. En osaa puhua vaatekieltä, toivottavasti ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ja mä kyllä ajattelin, että semmoisessa asussa mut saisi lennättää suoraan Keski-Eurooppaan ja siellä saksalaiseen oluttupaan rinaat röyhyten kakstoista kaljatuoppia käsissä pöytien väliin allit hölskyen tarjoilemaan nahkapöksyille suun kostuketta! Ja kaikki laulaa: Joo-de-lee-ii-joo-de-joo-de-lee-ii-uu! ….
Sitten suunnistin (ilman uusia alusvaatteita ja yo-vaatetta) yhteen lempiputiikkiini, joka myy keittiötarvikkeita ja gourmettia koteihin. Pojat ovat nimittäneet sen äidin ihmekaupaksi, koska olen ostanut sieltä mm. suklaan- ja mansikanmakuista pastaa, mutta oikeasti sen nimi on Keittiöelämää.
Sieltä ostin rikkoutuneen Eva Solo-vesikarahvini tilalle samanlaisen. Siis uuden ja ehjän. Sitruunanmakuista pastaa tällä kertaa, sekä sokeroimatonta mustikkahilloa ja viikunahilloa. Tuo viikunahillo sopii aivan mielettömän hyvin chevren kanssa. ( terveisiä Elmikselle 
) Pestoa ostin myös ja oliiveja.
Kruunu tälle kevätpörräykselle oli kuitenkin tämä kuvassa oleva vekotin, jonka puutteessa olen elänyt jo pitkään. Kyllä loppui nyt ahdistus ja valitusvirret, kun se viimeinkin muutti meille, hih ja hei! 
Kuka ei muka tiedä, mikä se on?
Jutustelu