Hallayö tulossa, taas
Harsoa haettu kaupasta, herkät kärhöt peitellään sillä. Uusin pionini on peitelty ronskisti ämpärillä. Pojilta äitienpäivälahjaksi saamilleni kolmelle vaaleanpunaiselle pelargonialle on laitettu Ikean paperipussi yöksi päähän!
Ison vaivan olivat pojat exän kanssa nähneet, kiertäneet kukkapuutarhassa jos toisessakin löytääkseen minulle oikeaa vaaleanpunaista sävyä (se mårbacka!), mutta kun ei sitä saa niin ei. Nämä ovat sydämestä ja siksi täydelliset minulle. Tänään on lisätty juurelle vielä vaaleansinistä ja hiukan tummempaa lobeliaa (, kun ei Miehen puutarhalla ollut kuin yksi vaivainen vaaleansininen jäljellä).
Kevätkaihonkukka, soma suosikkini alkaa päästä kukintavauhtiin peittäen sisäänkäynnin vieressä kiviä. Sisään tullaan meille pohjoisen puolelta, siellä on aina varjoisaa, paitsi ihan aamulla.
Nämä saniaisvauvat käpertelevät myös pohjoisen puolella.
Lemmikki, kielo ja tuleva lilja, kai?
Upean sävyisiä pelargonioita vaikkei olekaan mårbackoja. Minä sain pojiltani äitienpäivänä kimpun valkovuokkoja (jo ylikukkineita, mutta niiin ihania) ja mustikankukkia.
Täällä lounaisrannikolla myöskin halla uhkaa. Tosin minulla on vain orvokkeja ja murattia sekä ne kaksi mårbackaa, jotka nyt kyyhöttelevät terassilla talon seinustalla kolme metriä maanpinnasta (josko se korkeus niitä pakkasukolta suojaisi?)
Kaihoten katselen kuviasi saniaisista ja kevätkaihonkukista. Itselläni on etelärinnetontti, joka ei suo varjon vilvoitusta istutuksilleni. Täytynee hankkia laventelia, katajia hhmmm… viiniköynnöskin saattaisi viihtyä.
Piti käydä ulkona katsomassa mitä yöllä on tapahtunut, mutta kaikki hyvin ei hallavaurioita. En ole peittänyt mitään.
Mittari näyttää nyt enne klo 08 plus 5, joten on täälläkin yöllä käynyt hiukan miinuksella.
Hyvinhän sielläkkin on selviydytty pakkasyöstä.
Todella ihania nuo vaaleanpunaiset pelargoniat, ja kolme on juuri sopivan näköinen rykelmä tuossa purkissa, ihania!
Ei tullutkaan hallaa yöllä, tuli viileä kevätsade. Meillä on mökillä paljon kotkansiipiä (saniaisen näköisiä) ja ajattelin tuoda yhden tänne kaupunkiin, mutta päätin sitten jättää sen istuttamatta. Se leviää aika tehokkaasti itsestään eikä sovi oikein pienelle pihalle.
Siniset lobeliat sopivat varmaan hienosti pelargonioitten kanssa. Itse löysin pinkinvärisiä lobelioita eilen Kauppilasta ja oli pakko ostaa niitä parvekkeelle tähtisilmien seuraksi. (Mulla on jokin ihme pinkki-villitys menossa, apua!)
Täällä on kyllä nykyään niin ihanaa, kun saa osallistua noihin sun pihahommiin
Olen oppinut jo tuntemaan vaikka mitä uusia kukkiakin. Sanoinko jo ihanaa? Joo, sanoin. Mutta kertaushan on opintojen täti 
Inna,
Sain minäkin sen valkovuokkokimpun, eihän äitienpäivä ilman valkovuokkoja ole mitään
Eikös tuo kevätkaihonkukka ole aika vähään tyytyväinen ja tehokkaasti leviävä, kyllä sitä voisi kivenkoloihin laitella eteläisellekin pihalle. luulee wannabe-puutarhuri. Viiniköynnös? Kuullostaa tosi hienolta!
Arleena,
Koskahan nämä hallayöt oikein loppuvat? Ei kai yksi ja kaksi haittaa, mutta nyt on ollut jo vaikka kuinka monta peräkkäin, äh.
Sooloilija,
Kiitos.
Iines,
totta, niin totta, kotkansiipisaniaiset levittäytyvät ilman tiukkaa kuria niille mieluisassa paikassa ihan liian kanssa.
Pinkit kukat on ihania! Minä hiplailen pinkkejä vaatteitakin kaupoissa, uuh. Ja kun en ole ihan luurangonlaihakaan, niin porsaaltako aion kesälookissani näyttää, häh?
Mulla on ollut pitkään, vaikka perussininen olenkin, niin limenvihreä piristyskausi menossa, niin sisustuskankaissa kuin vaatteissakin. Eilen ostin pinkit kengät kesäksi, tänään pinkin paidan. tankoon jätin kuitenkin pinkin ohuen fleece-takin, otin suklaanruskean. Ajattelin, ettei niin kaikki röhnä näy, kun aina olen maassa mahallani persaus pystyssä kuvaamassa jotain. Että vähän tummempaa ja kun se limenvihreä fleece kuitenkin jo on, eikä hoikenna mua yhtään hoh!
Elmis,
Tämmöistä se on, joka plökissä oppii jotain ja itsekin vasta noita nimiä hahmottelen.