Kukkauutisissa tänään

Kuunliljat kasvaneet jo näin isoiksi. Nyt näyttää vielä somalta, toivottavasti viimekesäinen juuripaakkujen jakaminen ja pienennys tehosi, tätä on meinaan liian kanssa kukkapenkkini reunoilla.

Tulppaanit eivät esittelyjä kaipaa. Punaisiakin on näiden oranssien lisäksi, kyllä.

Valkoinenkin pioni alkaa pullistaa nuppuja. Mhäh? Nyt on vasta hädin tuskin toukokuun puoliväli?

Puuterassin reunalle ostaa hömpsäytin pienen laventelin Plantagenista. Kävin siellä nuuskimassa, josko heillä olisi oikeansävyisiä vaaleanpunaisia pelargonioita ruukkuihin. No eipä ole. Kirkuvaa aniliininpunaista vaan. Yksi kpl valkoisia oli ja sitten sitä oranssinpunaista.

Mummillani oli kaunista syvää punaista pelargoniat ikkunallaan, kun minä olin pieni. Tämä nykyinen punainen on ruma ja väärä väri, minusta. Minulla on kuulkaas ihan oikeasti semmoinen ominaisuus kuin värimuisti. En tarvitse värimallia kauppaan mukaani koskaan: tiedän tismalleen, mikä kangas esim. on hakemaani sävyä vaikka pöytäliinaksi tai mikä maalisävy se vanhassa tuolissa onkaan, kun paikkausmaalia tarvitaan.

Oma äitini on jollakin tapaa ihan sinisen ja vihreän sokea, hän ei oikein erota näitä värejä tosistaan tai väittää turkoosia siniseksi tai mitä nyt milloinkin. Ja kun on vielä jääräpäinen, olen saanut aina hakea hänelle värimalleja tai muita todistajia, että mikä nyt onkaan sitten vihreää ja mikä sitten sinistä ja kas! Muna on ollut joka kerta viisaampi kanaa näissä väriasioissa, mutta eipä kai tuo ikinä myöntäisi, vaan kun on pakko, kun muutkin kuin minä niin sanovat.

Blogilistasta aina vaan

Miten voi olla? Kuinka voidaan julkaista noin sekaisin oleva paketti ja ilmoittaa tyynesti, että kohta toimii, huomenna sujuu, on pikkuisia ongelmia. Pikkuisia? Olisiko se huomenna nyt vihdoin edes tänään? Kaino parkaisu lähtee jo Bullerbystäkin. Suuressa Itäisessä Naapurissa toimittiin tuolla mallilla wanhaan hywään sosialistiseen aikaan.

On ainakin varma tapa saada bloggaajat kiinostumaan mokomasta foorumista. Jännä reaktio minussakin; en ole blogilistan aktiivinen käyttäjä, muutama ruksin laittanut alunperin, semmoista pientä suosikkilistaa olen pitänyt. Kuitenkin todennut sen aika turhaksi, pääsen oman blogini listan kautta kierrokselle myös, toinen reitti on googlereader, jonne olen syöttänyt monta muutakin blogia kuin listassani näkyvät.

Nyt luuhaan blogilistalla koko ajan, ihmettelen, kun blogini vain haamupäivittyy, ihmettelen omaa riippuvuuttani vakitilaajiini, jotka näyttävät kaikonneen, vaikka minä bloggaankin vain omiin omituisiin tarpeisiini, en muille . Pähkäilen, minne kaikki lukijat tilaajien lisäksi ovat hävinneet. ( Siis… minähän bloggaan vain itselleni heheheh).

Jostain luin, että tilaajamäärät muuttuvat, jäljelle jätetään vain ns. aktiiviset tilaajat. Kenellä on oikeus päättää tilaajan puolesta aktiivisuudesta? Meneekö se niin, että jos ei klikkaile tiettyä määrää blogeja auki listan kautta päivässä/viikossa/kuukaudessa, olet epäaktiivinen, eikä tilauksesi pysy voimassa suosikeissasi? Aika pepusta.

Kyllä on loistava sekasotku tuo blogilista ja aiheutti käsittämättömän mieliharmin ja vielä kummallisemman riippuvuuden tylsästä ulkonäöstään ja toimimattomuudestaan huolimatta. Kuinka kilteiksi meidät on oikein opetettu?

Katsokaapa Menopaussin rutinaa tai Katapulttia, joka sanoo suoraan, että paska on, koko blogilista.

Aktivoiduin jo niin paljon, että laiton sähköpostilla viestiä ylläpitoon Melukylän päivittymättömyydestä. Lukeeko sitä kukaan? En aio kirjautua Jaikuun vain sen takia, että saisin ääneni kuuluviin tässä uudistuskeskustelussa. Sekin on minusta äärimmäisen epäreilua, että ei voi laittaa kommenttejaan näkyviin muualle kuin Jaikuun. Minä en tarvitse Jaikua, miksi keskustelu blogilistan uudistuksen epäonnistumisesta käydään Jaikussa, kysyn vaan!