Ilta multasormena

Mies toi jo viime lauantaina orvokkeja pyynnöstäni kassikaupalla puutarhalta. Tänään oli sitten vapaailta ja pakko edes yrittää laittaa ne koristamaan koreissa sisäänkäyntiä. Katoksen kaiteille roikkumaan. Isoon siniseen ruukkuun laitoin niitä myös, mutta tuli jo niin hämärää (ja kylmä!), että katsoin viisaammaksi siirtää kuvaushommat toiselle päivälle.

Pieni piha on ollut Sniifferiltä kiellettyä aluetta, mutta viime syksynä saivat vanhat kukkimattomat norjanangervot nuorennusleikkauksen kummankin rajanaapurini suostumuksella, ja ex pystytti aidan ja laittoi portin. Kyllä oli koiran pää sekaisin, kun sai tulla ja kuono sojotti koko ajan kohti katua, haha! Siellähän nyt vilisikin: naapurin mopoikäinen poika kaverinsa kanssa päristeli pari kertaa ees taas ja olisikos mennyt ihan pari autoa. Mutta koiran aivoituksista ei ota selvää, ehkä se ajatteli, että joku jänis sieltä kohta kumminkin loikkii, tai joku ruma ventovieras uroskoira, jolle saa räyköttää aidan takaa oikein kunnolla. Varsinkin nyt, kun lehdetön sireeni ei vielä peitä näkymää tielle.

Kevään valo on sitten ihmeellinen asia.