Italialainen munakasrulla

Yhtenä aamuna tässä laittoivat maikkarin aamuteeveen Ruokalassa tomaattista munakasrullaa italialaiseen malliin. Jäi mieleen, enkä ole pitkään aikaan munakasrullaa tehnyt, vaikka se on helppoa ja hyvää ruokaa. Ajattelin, että voisin kesällä joskus kokeilla, kun oli ihan kylmänä tarjoiltavaa rullaa.

Ei sitten odoteltu kesää, tein jo tänään ja tapojeni mukaan muuntelin reseptiä. Muunteluun oli tällä kertaa syynä mm. poikien haluttomuus syödä vuohenjuustoa. Eikä meillä kyllä ole kaapissa vakiona mitään kummaa tomaattijauhoakaan, johan nyt.

Annoksesta pitäisi riittää kahdeksalle. Varmaankin semmoista pikkusyötävää.

Ainekset:

• 5 munaa
• 4 dl maitoa
• vajaa desi vehnäjauhoja
• 1/2 tl suolaa
• töräys tai kaksi tomaattipyrettä tuubista

Täyte:

• 200 g pehmeää vuohenjuustoa (käytin maustamatonta creme bonjouria!)
• 1 dl hienonnettua basilikaa (ei ollut tällä kertaa)
• 200g ilmakuivattua kinkkua t. ohutta kinkkusiivua
• 1 ruukku rucolaa tai muuta salaattia

Vispaa kananmunat ja maito. Lisää tomaattipyre, suola ja jauhot. Sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperin päälle uunipellille.

Paista munakasta 200° n. 20-25 min. Kumoa levy hieman jäähtyneenä. (Hienonna basilika ja sekoita se pehmeän juuston joukkoon.) Levitä juusto jäähtyneen munakkaan päälle. Levitä kinkkusiivut tasaisesti juuston päälle. Silputtu rucola vielä kinkun päälle.

Kääri rullalle ja rulla vielä leivinpaperiin ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi ennen tarjoilua.

* * * * *

Siis….meillä kyllä syötiin heti? Njääh, ei se mitään. Voisi olla joskus juhannuksena vaikka sen kahden tunnin kylmähoitelun jälkeen aika nannaa tiivistä sorminsyötävää herkkupalaa, täytyypä kokeilla.

 

Boring, boring….

Tylsistytän kaikki näillä ikikuluneilla kukka-aiheilla. Mutta jos saan puolustautua, niin yllätyin itsekin, kun tajusin, että enhän minä ole omistanut tätä digijärkkärikameraani kuin vajaan vuoden! Ostin sen vasta viime kesäkuussa, siis 2007. Onkos se nyt sitten ihme, jos kuvaa kaiken kertaalleen jo kuvatun? Minä teen kaiken ensimmäistä kertaa.

Käenrieskoja

Muurahaisen etsintää skillamerestä

Naapurin pihassa olin tänään rähmälläni, keittiöni ikkunasta näen suoraan tämän keväisen skillameren. Toinen naapuri kertoi, ettei siellä käytännössä ketään asusta, että poikaystävän luona maijailee sinisen kukkamaton omistaja. No sinne sitten. Eipä siinä kauan tarvinnut makoilla, kun sain pikkuisen Viivin seurakseni. Muurahaisia sitten etsimme. En raaskinut neitiä poiskaan ajaa.

Pikkuinen kirjahaaste

Sooloilijan blogissa oli tämä kiva pikkuinen haaste. Varmaankin jo kierrellyt blogeissa, mutta minulle uusi, vastaan siis siihen.

* * * * *

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä

2. Avaa kirja sivulta 123

3. Lue kuudes lause

4. Kirjoita se blogiisi ja kerro kirjan nimi sekä kirjailija

* * * * *

Iltalukemisena jo pari vuotta sitten uutuutena ostetusta Reko ja Tina Lundánin kirjasta Viikkoja, kuukausia 6. lause sivulta 123 laskujeni mukaan kuuluu näin: “Olin tilannut autojunaliput jo marraskuussa.”

Olen väistellyt tuon kirjan lukemista. En voi sanoa, että tunsin Rekon,  mutta päivää sanoimme.  Lahjakas ihminen kuolee aivokasvaimeen liian nuorena, se on aina niin julmaa.

Ottakaa haaste vastaan, jos se on vielä tekemättä. Kertokaa päätöksestänne minullekin, jotta voin käydä kurkistelemassa lauseitanne.

Vuokkoja

Kasvaa, kasvaa

Mummu laittoi tikkuni ruukkuihin. Nyt sitten vain ihmetellään hetki, että mitä sieltä ilmestyy.

Toivottavasti kuvanmukaisia kukkia sitten myöhemmin. Saviruukkuelämä on vain välivaihe kohti kunnollista ja oikeaa kukkasen elämää maassa. Kukkapenkkiin siis, kun terminen kesä alkaa.

Onkohan tämä vihreiden lehtien seasta pilkistävä erilainen vihreä lehtihomma akileija? Ja mitähän kukkaa nuo muut vihreät sen ympärillä mahtavat edustaa? Wannabe, jooh!

Alla on valkoisen pionin ponnistus kohti aurinkoa. Se kukkii myöhemmin kuin aiemmassa postauksessa ollut punaisen (alun) kuva.

Ruohosipuli. En erehdy.

Uusi koti

Heippa ja tervetuloa uudistuneeseen Melukylään!

Täällä ollaan ja ihmetellään uutuuttaan kiiltäviä paikkoja. Eikö olekin puhdasta ja tuoksuukin hyvältä?

Nyt, jos joku vielä tietäisi kertoa yhteen pulmaan ratkaisua, niin johan olisi ilo ylimmillään. Siis näin: WordPressissä on valmiina 5 sivua pohjia, joista valita mieleisensä. Ei paha. Löysin netistä sivun, jossa on 110 (kyllä, satakymmenen!) sivua ilmaisia pohjia wordpressiin. Osaan painaa nappulaa “download” ja se pohjantekele tallentuu nyt vaikka työpöydälle kansioon.

Siihen loppuu kyllä tämän tädin ymmärrys ja kaikensorttinen neuvokkuus: miten hylyssä se se sitten muka siirretään pohjaksi blogiin? Kenelläkään mitään helppoa rautalangasta taivutettua mallia?

• Bloggerin kautta tulet permalinkitettyyn postaukseen tänne “uuteen” Melukylään. Klikkaa yläpalkista joko “alku”a tai blogin nimeä, niin pääset uusimpiinkin postauksiin käsiksi.

Varsinainen viidakko

Kuvakokeilua. Toimii hyvin.

Alkuja viidakossa

Tämä on varmaankin narsissi.

Tästä tiedän varmasti sen olevan raparperin. Suussa tuntuu aivan maku, kun odotan herkun kasvavan hiukan isommaksi. Raparperipiirakkaa, ah!

Tästä tulee pioni, se punainen.

Piilossa oli vielä kevätesikko. En minä tätä viime keväänä huomannut.
Jaaha, bloggeriin ei saa ladattua enempää kuvia, jotain virhettä ilmottaa. Olisin laittanut viidakkoni koko kuvan, tai sen alun. Huomenna sitten, minä lähden nyt töihin. Hyvää perjantai-iltaa kaikille!

Kukkatestaus

Alkavan kesän kunniaksi piti tehdä puutarha-aiheinen kukatesti. Olen kielo. Mikä sinä olet? Tämä löytyi Marin salaisesta puutarhablogista *hmph!* Testaa itsesi täällä.