Victor Borge x 2
2007 joulukuu 8
Ikisuosikkini, jo edesmennyt kansainvälinen tanskalaissyntyinen koomikko ja huippumuusikko.
Olen nähnyt herran esiintyvän livenä. Tapahtui Tampere-talon avajaisissa syyskuussa 1990. Tarkistin kuukkelilla, on siitäkin jo kauan!
Liput olivat monta sataa markkaa mutta pääesiintyjä oli joka penninkin arvoinen. Tai muita esiintyjiä en sieltä edes muista!
(Yritän opetella YouTuben linkitystä)


Hei, kiva kun jätit puumerkkisi, kiitos. Onhan sulla tuossa tuo koko kartta vai mitä karttaa tarkoitit?
http://savisuti.vuodatus.net
Kävin katsomassa siellä mutta kun en nyt muista miten sen aikoinaan laitoin. Oliskohan siellä ollut joku whole world tai Europe tai vastaavaa? Se kertoo aina vuorokauden tilanteen ja sit tulee taas uudeksi ja kertoo amerikanaikaa. Mut on ihan ok kun siitä näkee kävijöiden paikkakunnat. Valitettavasti en muista miten sen laitoin mutta käyn vielä katsomas ja jos tulee jotain mieleen niin laitan viestiä.
)
Kiitos, Savisuti
Minä en siitä selvää saanut. Juuri sitä katsoin, että olisi näinkin uteliaalle kuin minä, enenmmän tirkisteltävää. (Vallankin, kun tuo kävijävirta tännekin blogiin ihan kohta jo päätä huimaa! haha)
EneNmmän?? en viitti mitään sanoo…
“Liput olivat monta sataa markkaa mutta pääesiintyjä oli joka penninkin arvoinen.”
No; nykypäivänä konserttiliput – ainakin huonoihin konsertteihin – saattavat maksaa monta sataa EUROA…
Eksyin muuten ihan vahingossa tähän blogiin!:)
Terve, Petri!
Mukavaa, että eksyit, koska nyt minä taas huomaankin, että joku on käynyt viemässä Borge-videoni tästä postauksesta pois, höh.
Laitoin sitten uudet tilalle!
Aivan loistava tuo “Borgie-Boy”-video! Kun sivistys ja oikea osaaminen yhdistyvät huumorintajuun, ei yleisönkään tarvitse tuntea itseään vaivautuneeksi, sano…
Näin on, Petri. Sivistys ja kaikenlainen kultturelli tieto-taito alkaa vaan olla katoavaa kansanperinnettä. Meidän vaarit tiesivät enemmän klassisesta musiikista ja kirjallisuudesta, vaikka olisivat olletkin duunareita. Nykyisin, jos osaa ihailla Tarja Turusta ja laittaa bloginsa sivupalkkiin soimaan Andrea Bocellin, saa klassisen musiikin tuntijan maineen, haha! Tämä taas ei tarkoita, että minä ylpistelisin vähäisellä klassisella osaamisellani, olipahan vain toteamus. (Enkä voi sietää TTurusta, jäiks.)